..haloo..Kotipellolla..haloo..

..Haloo..haloo..

Kiitos miljoonasti kaikille teille, jotka niin kivasti vastasitte taas mun uteluihin edelliseen postaukseen viitaten.

 Mulla tää kyselyikä vaan jatkuu. 

Ja koska ulkona ei viitti kärvistellä sateessa, sen enempää, niin laitetaan sisäkuulumisia tähän väliin.

Seuraava mööbeli kuului Kotipellon kalustukseen kun muutettiin taloon.

Mööbelillä nyt ei varsinaisesti enään ole sitä käyttöä, mihin se on alunperin tarkoitettu, mutta kivasti muistuttaa tämäkin kaluste siitä menneestä ajasta, joittenka perään on ajoittain niin mukava haikailla. Kyllä vaan silloin ennen ol kaik niin palj paremmin!

Vai miten se sanotaan..?

Tason pintaan jäänyt kahvikupeista jälkiä..

 ..ja muutenkin tumma sävy ei enään vaan miellyttänyt..

Vaan mitäpä muutakaan kuin valkoista sudittuna pintaan. 

Vetimet sentäs jätin alkuperäisiksi.

 Vanha kunnon puhelinpenkki valkaistuna.

Rekvisiittaakin löytyy:

Kummatkin lankapuhelimet olen dyykannut roskiksesta. 

Toinen tuollainen harmaa ja toinen kermanvaalea.

Eihän näilläkään nyt varsinaisesti ole enään mitään käyttöä, mutta onhan ne aika hauskat sekä nostalgiset.

 Kyllä minunkin lapsuuteeni lankapuhelin kuului ja ensi-puhelinkin oli lankapuhelin ensimmäisessä omassa kodissani, ennen kännykkä-aikaa.

 Ja onhan näitä käytössä, että ei nyt ihan historiaa, mutta ilmeisesti liittymät on vaihdettu kuitenkin ns."kännykkäliittymiksi". 

Ei enään sellaisia 5 - numeroisia puhelinnumeroita taida ollakaan, vai olenko ihan väärässä..?

 Itse muistan vieläkin ulkoa mummon numeron joka oli tosin jo 6 - numeroinen.

 Huikeeta.

 Tuut..tuut..tuut..

 Joskus meni päiviäkin, kun puhelin ei soinut ja sitä ihmetteli asiaa, jos sitä nyt edes huomasi.

Ystäviä nähdessä, he taas ihmettelivät, että sinä se olet kova juoruamaan.. 

No, eihän mulle kukaan ole soittanutkaan..

Niin, selityshän sitten oli se, että ei se luuri ollut kohdillaan.

Välillä jopa oikeasti toivon, että lankapuhelin-aika tulisi takaisin - ei aina tarttis olla tavoiteltavissa. Tosin en mä olekaan - mä olen maailman huonoin ihminen vastailemaan tai soittelemaan kännykällä. 

Textarin pystyn näpyttelemään, mutta puhuminen luuriin on tuskallista - varsinkin sellanen turha lörpöttely. 

Ja mulla on aina kännykkä hukassa, repussa, taskussa tai jossain.

Mä olen kuitenkin niin paljon äänessä työni puolesta, että en kyllä jaksa enään vapaallani höpötellä.

Meillä on hiljaista kotioloissa.

Paitsi, että mä olen huomannut alkavani puhumaan itsekseni. 

Vastaamaan ääneen omille ajatuksilleni.

Kaikki mulla ihan hyvin!

Kirpputorilta löysin jackpointin huivin 0,10sentillä ja sen sitten niittasin penkin suojaksi.

Penkin istuinosa on irtonainen, jotenka siihen on helppo mieltymysten mukaan vaihtaa päällistä.

Niin, ja sitten ne kuulumiset - hyvää kuuluu - kiitos!

..vettä sataa kuin esterin takalistosta ja kaikkia v...taa!!

Anteeksi, roisi asenteeni, mutta kyllä tää ainainen sade alkaa ihmistä liottaa muutenkin kuin vain ulkoisesti.

Paitsi, että sain kivan haasteen, jota nyt pähkäilen ja kun olen pähkäillyt tarpeeksi jotain tuottaakseni niin siihen asti..

Kuulumisiin - Tanni