lauantai 3. elokuuta 2013

..keltaisten ruusujen huvimaja..


Heipparallaa..
Yksi kiva puuhastelunkohde on tuo mini-maailma.
Mulla oli niin ankea lapsuus, etten koskaan saanut sitä omaa nukkekotia, minkä olisin halunnut.
Aikuisiällä niitä sitten on tullut puuhasteltua ja kirpuilta tietty tekee mini-löytöjä.
 Nyt toki on ollut hiljasempaa sillä saralla, kaikki mun nukkis-projektit on ihan vaiheessa. 
Nyt kuitenkin sain inspiksen kun olen lueskellut tuon Eenan, Olipa Kerran Koti - mineily intoa.
 Huh, hänellä on kyllä virtaa ja ideoita sekä toteutukset on ihania! 
Käykääpäs kurkkaamassa!

Ja, todellakin joskus ne projektit kestää ja kestää ja no, kestää ennenkuin ne alkaa toteutumaan. Aikoinaan oli sellanen kauppa kuin Aholaita - ken muistaa?
No, sieltä aholaidan alelaarista löysin silloin aikoinaan tuollaisen "risumajan".
Oisko se nyt sit tarkoitettu kukille amppeliksi vai vaan sellanen koriste.. 
No, tiedä tuota.
 Silloin jo mulla oli idea, että teen siitä sellaisen huvimajan. 
Ja, niin minä teinkin. 
Maja on pyörinyt milloin missäkin ja aina se on näyttänyt jotenkin keskeneräiseltä.
 Nyt kuitenkin innostuin sitä hieman parantelemaan.
Ja tässä esimakua..
 Kukka-istutukset ja ruusu-kaari syntyivät näistä härpäkkeistä.

Tällaiseen puunrunkoon aloin kehittelemään ruusuköynnöstä..


Huvimajan reunuksella kiertää istutukset..


..Lisäksi verhot jotka leikattu ihan oikeasta verhosta ja rusetit tottakai..


 Huvimajan yläkapaksi laitoin sellaista muovista tarralla varustettua nauhaa..
 Perheenäiti Rouva Wilhelmiina Virtanen nauttii elokuisista aamu-päiväkahveista ja virvokkeista lastensa Ainon 7v. ja Aatun 1v.n kanssa.
Wilhelmiina rentoutuu mielellään huvimajassa ja ihastelee köynnösruusujansa ja muita istutuksia. Hän on vuosia jo rakentanut majaa ja sen istutuksia, nyt kuitenkin on aika nauttia.
Ja suunnitella uusia puuhasteluita sekä miettiä istutuksia.
 Perheen piika Anna on laittanut tarjoilut valmiiksi. 
On omenoita, mansikoita, tuoretta leipää sekä karviais-mehua..
 Ja tietenkin ne kahvit..
..Aatulle tietenkin maitopullo päivänokosia varten..


 
Anna jo laittaakin vaunuja kuntoon, jotta Aatu pääsee nokosille ja Wilhelmiina voi jatkaa seurustelua tyttärensä Ainon kanssa..

He suunnittelevat kovasti Tervetuloa kotiin- juhlia Herra Wirtasen kotiinpalulle.
 Herra Wirtanen on myyntimies ja kovasti matkustelee ympäri suomen-maata - on hän käynyt ulkomaillakin ihan Ameriikoissa asti.. 
Sen takia hän on myös sukunimensäkin muuttanut Wirtakseksi, koska se on paljon kansainvälisempi.
 Herra Wirtanen on keksijä ja kovasti myy ideoitansa.
 Rouva Virtanen ei aina oikein jaksa miehensä touhuja, mutta onneksi piika Anna on auttavana kätenä niin tiluksien kuin lastenkin hoitamisissa.

 Aatun päivä-unien aika, pikku kitinää ilmassa, Annalla hieman tuima ilme jo, hänkin on väsynyt.
 On pitänyt poimia herukoita ja karviaisia yömyöhään asti ja vielä laittaa marjamehut kiehumaan.
Herätä taas ajoissa aamuvalmisteluita varten. 
Anna ei valita, hän pitää työstänsä ja on onnellinen, että on saanut hyvän työn Herra ja Rouva Virtasen kodista.
..ei malta Aatu simmuja kiinni pistää, niin paljon kuuluu luonnon ihmeellisiä ääniä, no tovi vielä ja sitten..

 Aurinkoisia kahvihetkiä kaikille  - Tanni






 

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle muksaa viikonloppua!!!

      Poista
  2. Voi minimaailma, aivan ihanaa on. Otin juuri Porvoossa lelumuseossa kuvia tuollaisista pienistä sisustuksista, ne on siellä menopaluuta maailmalla -blogissa jos kiinnostaa. Olisipa aikaa, niin väsäilisin ja keräilisin, ehkä se onkin sitten seuraava haaste, kun respeptiblogi on valmis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kiitos vinkistä - kipasen heti blogiisi!! Juu ja nukkis - blogit on mukavia.. Loppuuko reseptit ikuna..??

      Poista
  3. hauska kertomus ja viehättävä huvimaja:)) täytyy tunnustaa, et itsekkin pienenä haaveilin turhaan nukkekodista ja sit aikuisena aloin hankkimaan kaikkea pintä kivaa. yritin saada isännän tekemään eteisen seinään syvennyksen haaveideni nukkekotia varten, arvaa vaan suostuiko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinat alkavat vaan elämään kun aloittaa mini-puuhastelun. Ja Hö, niitä Isäntiä kun eivät ymmärrä kaikkia meitin naisten ihania ideoita..Ehkäpä joskus kerrot meille sun minijutuista..?

      Poista
  4. Hei! Blogini muuttuu vain kutsutuille lukijoille suunnatuksi. En löydä sähköpostiosoitettasi ja olet lukijani, joten jos tahdot jatkaa blogini seuraamista, niin laitathan minulle sähköpostiosoitteesi: hymytytti@luukku.com. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ÖÖ - ei vissiin tarvitsekaan laittaa.. ? No, voisin kyllä lisätä sen tänne johonkin, jos joskus joku tarttis..

      Poista
  5. Ihanaa, tuosta ei puutu enää kuin kannet ja satukirja on valmis :) Ja muistan Aholaidan, se oli ihana krääsämarketti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Aholaita oli niin ihana kauppa, just sellanen mummomainen krääsäliike, voih, niitä aikoja..

      Poista
  6. Ihana tarina ja niin sulosta miniatyyria. Ite oon joskus melkein alottanut tuommosen vanhaan lipastoon, mutta kaikki muu askartelu meni eelle. Ihania tavaroita, uskon, että tuo jos mikä vie mukanaan. Tuossa pääsee ihan lapsentasolle...vieläkin enemmän, ku minun otuksien väsäilyssä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..Sepä se, me aikuiset voitais ottaa oppia lapsista ja kissoista! Mihin se meidän leikkisyys katoaa kun me aikuistutaan..? Ja mihin se elämästä nauttiminen..? Elikkäs saadaan mekin leikkiä ja hauskutella tavalla tai toisella ja sitä kautta löydetään myös sitä rentoutta elämästä nauttimiseen!

      Poista

..kiva kun piipahdit, viel´ kivempi kun jätit viestin..