..eteiskalusteen muutos..

Heippa hei,

Meidän eteiskalusteen yksi ripustimista sanoi itsensä irti.

 Se oli niin tehnyt muutaman kerran aikaisemminkin.

 Sitä sitten korjailtu liimalla.

 Aina tovin kesti takkien painoa, kunnes taas napsahti paikoiltansa.

Muutenkin alkuperäiset ripustimet oli todella epäkäytännölliset, tässä huushollissa kun takkeja riittää ja kaikkea muuta roikotettavaa.

Mietin, että jokin järkevämpi sekä kestävämpi ratkaisu olisi keksittävä.

 Katselin jo netti-putiikeista koukkuja, mutta olivat aikasta kalliita,  melkeinpä 10e kpl.

 Ei hitto!

Jotakin kävin penkomassa meitin kellarissa ja siinähän ne koukut oli.

 Talon kylmäkellariin on joskus aikoinaan joku pultannut hattuhyllyn seinään kiinni.

 Itse hylly oli niin tukevasti pultattu, että sitä en viitsinyt kokonaan repiä irti, olis varmaan vienyt palat seinistä.

Jotenka ruuvasin itse koukut pois telineestä, joita oli sopivasti 6kpl.

Irrotettiin loputkin puu-nupit kalusteesta pois, pakkeloitiin koloset.

Ja koska pakkeli oli sattumoisin valkoista oli väriäkin vaihdettava.

 Ruskeaa maalia kun ei talosta löydy kuin ulkomaalina, ei se nyt tähän hommaan oikein sopinut. 

Isännältä kysyin, että valkoista vai vihreää..?

Isäntä vastasi, että valkoista.

 Lähdin kalustetta sutimaan valkoisella vintage - kalkkimaalilla.

Ei hyvä - kummankaan mielestä - liian valju. 

Valkosen päälle sudin vielä vintage green moss - kalkkimaalia ja jo alkoi näyttää paremmalta.

Isännän kanssa mallailtiin "uudet" koukut paikoillensa.

 Olipas vaikea laskutehtävä saada koukut tasavälein paikoillensa.

Isäntä ja hänen kadonnut ruuvinsa!!

Uusilla ripustimilla naulakosta tulikin paljon käytännöllisempi. 

Takit ja laukut pysyvät napakasti paikoillansa sekä enempi tuli ripustustilaakin.

Uudistuneeseen väriinkin olen oikein tyytyväinen, paljon kevyemmän näköinen tuli kalusteesta kun sai maalia pintaansa.

Kalusteen keskiosa on alkuperäinen beige sametti.

 Sitäkin jo suunnittelin, että kokeilisin sametin maalaamista kalkkimaalilla, se kun kuulema sopii siihenkin hommaan hyvin.

 Nyt vielä en sitä hommaa tehnyt.

Ja kyllä se näinkin passaa!

Ja tässä kaluste vielä ennen muutosta.

Sitä kannattaa avata silmänsä joskus omassa kodissaankin ja voi iloisesti yllättyä, mitä kaikkea se pitääkin sisällään!

Iloa viikkoonne - pitäkää silmät auki - Tanni

..vihreää..

Terve,

Pitkään etsin kirppareilta muovimattoja huusholliimme, lopulta löysinkin kaksi isompaa jotka olivat vihreän sävyisiä. 

Ei hassummat, helppohoitoisia ovat.

 Ja kahdesta isommasta matosta pulitin yhteensä 5euroa.

Päätyivät helppohoitoisuutensa vuoksi eteisaulaamme.

 

Töissä tulee jonkinverran puhuttua asukkaille kotioloista ja omista puuhasteluista. 

Vanhempi herra-asukas sanoi, että hänellä on pönttö vihreätä maalia, josko huolisin..?

Herra samalla kertoi, että hänen tuttavansa oli halunnut maalata lipaston vihreäksi ja oli ostanut 10 litraa maalia.

 Kysyin, että eikös litra olisi riittänyt..?

Ei kuulema, piti pelata varman päälle ja nyt maalia oli reilusti käyttämättä.

 Sain koko loppumaalipöntön itselleni. 

Äidiltäni jäi perintökaappi.

Sutasin sen vihreällä.

Kirpparilta löytyi 0,50 centillä liina äidiltäni jääneen kerrosvadin alle.

 

Laitoin kaappiin häneltä jääneitä tavaroita.

 Karhujen takana povauskirja ja rasiassa povaus-kortit.

Hänellä oli unennäkijä-lahjoja.

 Lasipullot ja rasiat sain jo aikaisemmin äidiltäni lahjaksi.

 Ja jotain dyykattuakin täytyy olla. 

Vehkan aluslautanen roskiksesta, ihastuin kukkakuvioon.

 Siinä se kaappi jatkaa eloaan muistoineen.

Samalla räpsin muutamat kuvat sinne ja tänne suuntaan..

..raput yläkertaan..

 Rappusilta köksän suuntaan.

 Narikan olen monesti meinannut maalata, mutta jotenkin tuo oma alkuperäinen tumma väri tuo ilmettä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

..tuossa näkyykin jonkinverran sitä toista muovimattoa..

 Kuistilta tullessa on näkymä tämä..

 Asetelma itse tehdyn puutarjottimen päällä.

 Norsurasia löytyi kirpulta 0,20 centin hintaan, säilöö tulitikkuaskeja.

Monen asian summana uutta ilmettä kotiin.

Jos jotain pahaa, niin kyllä jotain hyvääkin. 

Mutta arvatkaas vaan, onko mulla nyt sitten ihan reilusti vihreätä maalia..?

Mitäköhän sitä sitten sutisi, oikein itseäkin jännittää!

Siltikin ihanaa viikonjatketta ja toivotaan että kesäkelit palaisivat, täälläpäin ainakin satanut jo useamman päivän. 

Tarttis sitä aurinkoakin välillä.

Tanni

..haloo..Kotipellolla..haloo..

..Haloo..haloo..

Kiitos miljoonasti kaikille teille, jotka niin kivasti vastasitte taas mun uteluihin edelliseen postaukseen viitaten.

 Mulla tää kyselyikä vaan jatkuu. 

Ja koska ulkona ei viitti kärvistellä sateessa, sen enempää, niin laitetaan sisäkuulumisia tähän väliin.

Seuraava mööbeli kuului Kotipellon kalustukseen kun muutettiin taloon.

Mööbelillä nyt ei varsinaisesti enään ole sitä käyttöä, mihin se on alunperin tarkoitettu, mutta kivasti muistuttaa tämäkin kaluste siitä menneestä ajasta, joittenka perään on ajoittain niin mukava haikailla. Kyllä vaan silloin ennen ol kaik niin palj paremmin!

Vai miten se sanotaan..?

Tason pintaan jäänyt kahvikupeista jälkiä..

 ..ja muutenkin tumma sävy ei enään vaan miellyttänyt..

Vaan mitäpä muutakaan kuin valkoista sudittuna pintaan. 

Vetimet sentäs jätin alkuperäisiksi.

 Vanha kunnon puhelinpenkki valkaistuna.

Rekvisiittaakin löytyy:

Kummatkin lankapuhelimet olen dyykannut roskiksesta. 

Toinen tuollainen harmaa ja toinen kermanvaalea.

Eihän näilläkään nyt varsinaisesti ole enään mitään käyttöä, mutta onhan ne aika hauskat sekä nostalgiset.

 Kyllä minunkin lapsuuteeni lankapuhelin kuului ja ensi-puhelinkin oli lankapuhelin ensimmäisessä omassa kodissani, ennen kännykkä-aikaa.

 Ja onhan näitä käytössä, että ei nyt ihan historiaa, mutta ilmeisesti liittymät on vaihdettu kuitenkin ns."kännykkäliittymiksi". 

Ei enään sellaisia 5 - numeroisia puhelinnumeroita taida ollakaan, vai olenko ihan väärässä..?

 Itse muistan vieläkin ulkoa mummon numeron joka oli tosin jo 6 - numeroinen.

 Huikeeta.

 Tuut..tuut..tuut..

 Joskus meni päiviäkin, kun puhelin ei soinut ja sitä ihmetteli asiaa, jos sitä nyt edes huomasi.

Ystäviä nähdessä, he taas ihmettelivät, että sinä se olet kova juoruamaan.. 

No, eihän mulle kukaan ole soittanutkaan..

Niin, selityshän sitten oli se, että ei se luuri ollut kohdillaan.

Välillä jopa oikeasti toivon, että lankapuhelin-aika tulisi takaisin - ei aina tarttis olla tavoiteltavissa. Tosin en mä olekaan - mä olen maailman huonoin ihminen vastailemaan tai soittelemaan kännykällä. 

Textarin pystyn näpyttelemään, mutta puhuminen luuriin on tuskallista - varsinkin sellanen turha lörpöttely. 

Ja mulla on aina kännykkä hukassa, repussa, taskussa tai jossain.

Mä olen kuitenkin niin paljon äänessä työni puolesta, että en kyllä jaksa enään vapaallani höpötellä.

Meillä on hiljaista kotioloissa.

Paitsi, että mä olen huomannut alkavani puhumaan itsekseni. 

Vastaamaan ääneen omille ajatuksilleni.

Kaikki mulla ihan hyvin!

Kirpputorilta löysin jackpointin huivin 0,10sentillä ja sen sitten niittasin penkin suojaksi.

Penkin istuinosa on irtonainen, jotenka siihen on helppo mieltymysten mukaan vaihtaa päällistä.

Niin, ja sitten ne kuulumiset - hyvää kuuluu - kiitos!

..vettä sataa kuin esterin takalistosta ja kaikkia v...taa!!

Anteeksi, roisi asenteeni, mutta kyllä tää ainainen sade alkaa ihmistä liottaa muutenkin kuin vain ulkoisesti.

Paitsi, että sain kivan haasteen, jota nyt pähkäilen ja kun olen pähkäillyt tarpeeksi jotain tuottaakseni niin siihen asti..

Kuulumisiin - Tanni

..Kuka kurkistaa..?..

Heips,

..tämän vuoden joulukynttilät syntyi kristalli-steariinista.

Valoin kynttilöitä erilaisiin laseihin sekä lasi-kippoihin, ympärille kietaisin nauhaa....

Kuva ei oikein anna oikeutta kynttilöille, mutta on kaunis minun mielestäni, jään omainen pinta..

Tonttujoukko tervehtii aulan rappusilla..

 Kuka kurkistaa..

 Sulo kurkistaa..

Rauhallista sekä mukavaa joulunaikaa ihan jokaiselle - Tanni