..kevät toi, kevät toi maalarin..

Heippa Hei, 

Täällä kevät on lähtenyt käyntiin mitenkäs muutenkaan kuin maalisuti heiluen.

Takkatilan rempasta jäi vielä sopivasti maalia jäljelle, jotenka nyt vihdoinkin valkaisin meitin kuistin.

Tää on ollut mulle ikuisuusremppa, mutta nyt olisi raamit ns. kunnossa.

Kuistien yläosat sekä kellastunut paneelikatto valkaistuivat nyt. 

Pesin seinät sekä katon maalipesulla mutamia kertoja, koska törkyä oli kertynyt vuosien saatossa.

Annoin kuivata kunnolla ja sitten lähti sutiminen Tikkurilan kattopaneeli-maalilla.

Vedin ensin urat ja sitten suht ohuita kerroksia useampaan kertaan, niin kauan, että sain koko lopun maalin kulutettua tähän.

 Kun on valkoiset raamit / puitteet, niin värit tekstiileissä sekä muissa mööpeleissä tulee paljon paremmin esille.

Raikkautta, valoisuutta, avaruutta - tykkään!

 Tokmannilta löysin kivoja astiapyyhkeitä 1e kpl, joten niistä ompelin sitten korituoleihin istuintyynyt.

Pyöreä tyyny on lahja Vanhalta Rouvalta, minulla on toinenkin häneltä lahjaksi saama tyyny, jonka kissamme Sulo on ominut lähestulkoon kokonaan itsellensä.

Kirpputorilta löysin ruusuisen viltin sekä muutaman tyynynpäällisen lisää, niitä kun mukamas ei tässä huushollissa ole.

Mutta, eihän sitä voi olla ostamatta jos halvalla saa!

 Näistä aineksista, sävyistä & väreistä koostuu meitin kesäkuisti.

Vielä pelargonioita akkuna-laudalle niin se on siinä... Vai onkohan..??

 Ihanaa sähköpostia sain tänään aamulla.

 Lukijani kertoi, että on kovasti kaivannut juttujani. 

Mikä voisikaan olla ihanampaa, mutta samalla jollain tavoin myös hämmentävää, että Kotipellon kuulumisia kaivataan sekä tietyn sortin hulluja päähänpistoksia romuilun suhteen.

Olen aikaisemminkin tämän todennut ja teille kaikille sanonut, että olen niin kiitollinen teistä jokaisesta, joka on kulkenut matkaani täällä Kotipellolla.

Kiitollinen muistamisista, lahjoista, ideoista, vinkeistä. 

Ilosta joita kommenttinne ovat antaneet.

 Rakkkaudesta käsillä tekemiseen ja luovaan hulluuteen.

 Kannustuksista jaksamaan, silloin kun tuntuu, että voimavarat on vähissa. 

Kun kipu syö sisältä ja mielen voima katoaa. 

Kun menettää rakkaita läheisiä, annatte te voimia jaksaa jatkaa omaa elämää, löytää se ilo sekä kauneus elämästä mitä se voi parhaillaan antaa.

 Ilo päivän hetkistä, pienistä asioista, auringon pilkahduksesta, tuulen suhinasta.

Siihen ei tarvita rahaa, eikä mammonaa, ei kruunua jalompaa täydellisyyden tavoittelussa.

Siihen tarvitaan ihmisyyttä.

 Inhimillisyyttä.

 Jaloutta Olla toiselle läsnä, elämän solmukohdissa - oli aiheena mikä tahansa.

Teissä rakkaat blogi-ystäväni, ovat nämä pirteet.

 Ja siitä minä kiitän kauniisti, niiaan sievästi, katson silmiisi ja ojennan sinulle elämän kukat kauneimmat.

Kiitos -Tanni