..menneen puimista - uuden punomista..

Heippa,

Mennyt vuosi, vuosi 2017 oli raskas, niin henkisesti kuin fyysisesti.

 Selkäkipuni, sekä siitä johtuva hermosärky ovat kroonistuneet. 

Mieleni on ollut matalalla, on ollut päiviä kun on tuntunut siltä, ettei enään vaan jaksa, jaksa yhtään mitään.

Kipu ei ole ystäväni, mutta se on jatkuvasti läsnä, sekä rajoittaa tekemisiäni.

On päiviä, jolloin pystyn tekemään enemmän arkisia asioita, mutta melkeinpä sitä päivää seuraa päivä, jolloin olen lähes kykenemätön.

Vuosi toi myös suuren menetyksen rakkaan lähimmäisen poismenon vuoksi.

Vuosi on ollut taistelua päivästä toiseen, toisaalta mennyt vuosi toi kyllä hyvääkin, mistä toki olen onnellinen.

 Ehkä mennyt vuosi oli taas niitä, tietyn kasvun vuosia, jotka väistämättä kuuluu tähän ihmiseloon. Tällasista vuosista kun selviää, niin on vain luotettava siihen, että se tekee sinusta ihmisenä vahvemman sekä luottavaisemman elämän suhteen. 

Mitä muutakaan jää jäljelle?

Vaikkakin Kotipellolla-blogissa on ollut hiljaista, on silti eletty elämää Kotipellolla.

Kesällä meille muutti eläkepäiviänsä viettämään valkinen paimenkoira Tzar.

Nyt meille tuli jälleen uusi perheenjäsen King.

 He saavatkin emännän sekä isännän liikkeelle, elämään on tullut uutta sisältöä, lasten muuttaessa jo pois kotoa.

Kaksjalkaiset kun lähtivät, tuli nelijalkaisia tilalle. 

Ja toki meillä on vielä Sulo-kissa, joka ei ole ihan niin innoissaan uusista tulokkaista, mutta kyllä jokainen on löytänyt oman paikkansa tässä huusholissa.

..Minä olen King..

 Valkoinen paimenkoira King, 6 ja puoli viikkoa vanha urospentu. 

Leikkisä , vallaton, mutta äärettömän seurallinen vintiö - sellanen olen minä King.

 Minä olen Tzar, täytin syksyllä 9-vuotta.

 Nautiskelen eläkepäivistäni, komentelen pikku vintiötä ja ihmettelen sen juttuja.

 Nautin rapsutuksista ja hieman mustasukkainenkin taidan olla..

 Näin brutaalia meininkiä meillä täällä..

On se ollut hyvä, että olen säästänyt lasten pehmolelutkin nämä kaikki 20 vuotta!!

 Kesällä kerran jo pinosin kuluneita sekä rispaantuneita T-paitoja kasaan..

 Leikkelin kuteiksi..

 Vaikka pikku matoksi tai patalapuiksi virkkaamalla..

 Nyt kuitenkin tuolle pikku-riiviölle punoin vetoleluja, näitä on nopea tehdä.

 T-paita-kude on hyvä materiaali joustavuutensa vuoksi tällaiseen tarkoitukseen.

 Tälle vuodelle en lupaa yhtään mitään!!

Nyt eletään päivä kerrallaan, pyritään nauttimaan niistä arjen pienistä iloista sekä hyvänolon tunteista, stressaamatta, murehtimatta..

Tosin tuokin kuulostaa jo aikamoiselta lupaukselta..?

Ehkä pyrkimyksenä enempi..?

Pyritään kaikki nauttimaan ihan niistä pienistäkin asioista.

Pienin askelin kohti tätä uutta vuotta 2018!

Hyvää uutta vuotta juuri sinulle - Tanni 

P.S - Kitos joululahjoista sekä muistamisista te rakkaat blogiystäväni!!