...kaakelitarroja pöydän pintaan..

Heipparalla pitkästä aikaa!

Kesä meni vähän niinkuin kesää ootellessa.

Täytyy kai se hyväksyä, että se tosiaan oli ja meni.

Sen verran on jo jähmeät nuo aamut.

Ulkotiloista kun jälleen siirtyy sisätiloihin, niin näytti meidän olohuone niin värittömältä.

 Suttasin sitten vanhan tason keltaisella.

Joku aina kauhistelee, kun näitä maalataan, mutta tässä oli jo päällinen niin huonossa hapessa, ettei oikein muuta vaihtoehtoa ollut. 

Tää mööpeli oli Kotipellolla jo silloin kun muutettiin, ja tarpeiden mukaan aina vaihtanut paikkaa. Nyt olkoon olkkarissa ja säilöö kynttilöitä monta korillista.

 Hyvin varustauduttu pimeneviä iltoja varten.

Meidän sohvapöydän virkaa toimittaa mummoltani saanut pöytä.

 Kun Mummoni täytti 50-vuotta, niin hän sai tämän lahjaksi.

 Nyt mummoni on 94-vuotias.

Rakas pöytä minulle, tämän äärellä itse olen kasvanut isoksi likaksi.

Piristin pöydän pintaa kaakelitarroilla.

Tykkään!

Sittenhän sitä oli vaihdettava mattoakin.

 Kuvioidensa puolesta tuo vaalea matto olisi ollut passeli, mutta oli liian väritön mielestäni. 

Roudasin yläkerrasta värikkäämmän maton tilalle.

 Tästä vaaleampi matto meidän makkariin ja makkarin matto yläkertaan. 

Jumpasta käy tää touhu.

 Tyynyissäkin ripaus keltaista.

Siniset sohvatyynyt kaipaa uusia päällisiä, kunhan vain oikea kangas jostain löytyisi.

 Onhan niitä itsellänikin, mutta täytyypä tässä tuumailla.

 Mulla on kuisti täynnä mun viherkasveja ja ulkona muutama kukkiva kaktus, nyt ne pitäisi vielä saada sijoitettua tänne sisätiloihin. 

Viidakko tunnelmaa luvassa - ihanaa sellaista!

Jotta tällaista, samat puuhat jatkuu Kotipellolla.

 Ja tulee jatkumaan, tässä vähän muutoksen tuulia luvassa, kun väki vähenee talossa. 

Kaksijalkaiset ja tilalle nelijalkaisia.

Mukavia aikoja elellään - Tanni