..oho, lipes..

Heipsans, 

Keittiö-rempasta jäi jäljelle valkoista seinä-maalia.

Aattelin että sudin kuistin puuarkun pinnan sillä uusiksi.

Saa maalin käytettyä loppuun.

..ennen maalausta..

 Oikean käden ranne-ahtauman vuoksi jouduin turvautumaan vasuriin.

40-vuotta oikeakätisenä, ei vasurin käyttö ihan suju luonnostaan.

Ja miten ollakaan, maalia sitten pikkusen lipesi muuallekin kuin puuarkun pintaan.

 Koko kuistin pääty tuli maalattua..

 Niinkuin myös sitten sivuseinäkin..

Ja samaan syssyyn sitten kuistin koko alaosa..

 Valkosen maalin mahti on jälleen todistettu.

 Raikkaampi sekä avarampi yleisilme. 

Tekstiilit sekä muut romppeet saavat värinsä paremmin edukseen.

 Kuistin ylä-osa on edelleen tummana, kuin myös katto naturellina paneelina.

 Nyt tässä on muutama viikko aikaa pähkäillä, vedänkö loman aikana koko kuistin valkoseksi, vai pidänkö tummat puitteet yläosissa.

 Serkkutyttöni kun joutui lopettamaan kukkakauppansa, antoi hän minulle sitruuna-puunsa.

 Nyt ilokseni puu alkoi kukkia, ja oi mikä tuoksu kukista tuleekaan.

 Tämän puun kun vaan saisin pidettyä hengissä!

Onko jollekkin tuttu sitruunapuun kasvatus sekä hoito..???

 Illan hämärtyessä napsin vielä muutaman kuvan.

Mä tunnen itseni tällä hetkellä jotenkin huonoksi blogin-pitäjäksi sekä blogi-ystäväksi. 

Olen todella huonosti kommentoinut teidän ihania viestejä, sekä muutenkin olen todella vähän pyörinyt blogistaniassa.

 Ja jos olen, niin olen kyllä käynyt lukemassa ja ihastelemassa blogejanne.

 Mutta kun mua niin risoo tää ranne ja sen toimimattomuus, joka heijastuu tietenkin sormiin sekä sitä myöten yö-särkynä.. 

Kun näppäimillä kirjoittaminen on vaikeata ja en oikein hallitse kirjoittamista tai hiiren käyttöä vasemmalla kädellä - ihan helvetin turhauttavaa!

Samoin, en haluaisi, että tästä blogistani tulisi sairaskertomusteni tyyssijaa, mutta kuitenkin tilanne nyt on tämä ja haluan sen näin kertoa, koska arvostan teitä kaikkia ihania Kotipellolla-piipahtelijoita!

En haluaisi, että saisitte sen käsityksen, jotta olisin välinpitämätön enkä arvostaisi teitä.

Arvostan ja olen todella kiitollinen teistä ihan jokaisesta, joka kerta toisensa jälkeen tulette näitä mun höpinöitä katsastelemaan!!

Mutta aikansa kutakin.
 Sen verran vielä, että nyt olen saanut lähetteen leikkaukseen, joten sitä kovasti odotellen ja siitä helpotusta toivoen.

Halauksin - Tanni