..tervetuloa - tönöjä..

Heippa,

Kun mä jostain innostun, niin innostun sata lasissa.

Pieniä taloja oli kiva väkertää, jotenka tein sitten muutamia isompia "tervetuloa-tönöjä".

Näihin taloihin käytin sytyketikkuja sekä rikkimenneiden lasikehys-taulujen takaosia. 

Tiedätte sellaisia kehyksiä mihin lasi kiinnitetään klipseillä.

 Niitä vuosien saatossa mennyt rikki, mutta kaiken säästävänä on niitä sitten muutama kertynyt varastoon.

Kehyksen taustahan on yleensä sellaista karkeaa "juuttimaista" pintaa.

Taustaa on helppo sahata tai puukolla veistellä muotoonsa, lopuksi reunoille pieni hionta hiomapaperilla.

Ja reijän porasin jälleen keskelle.

Puuliimalla liitin osia toisiinsa, kuumaliiman avulla kiinnitin koristeita, mitä varaston kätköistä löytyi.

Jämälangoista ripustuslenkit.

Tässä alla linkki aikaisempaan postaukseen, missä myös käytin kehyksien taustoja:

..Koristekortteja..klik..klik..

..sytyketikuista..

Samoin tämä yllä oleva tönö sytyketikuista.

 Tässä jo käytin taulun taustaa, tykkään tuosta rouheisesta pinnasta. 

Pintaa voi myös maalata tai suhumaalilla suhuttaa väriä.

 Talojen maalauksessa käytin erilaisia jämämaaleja.

 Pieni leppäkerttukin pääsi sinne ihmettelemään..

 Tähän tönöön pala lautaa..

 Sytyketikku jämistä liimailin ns. ikkunoita, ovia, aidan pätkää.

Tähän tuli mansikka-laatikkokin.

 Ihan hauska ovi-koriste.

 Nämäkin tönöt on tehty niin, että pysyvät itsestään pystyssä tai sitten voi ripustaa ovenpieleen.

 Nämä lähtivätkin jo myyntiin tänne

Kukkakauppa Lilleput 

Helsingin töölössä.

Serkkutyttöni pitää kauppaa, jossa tietenkin kukkia ja paljon ihania pieniä lahjoja itselle, ystävälle tai vastasyntyneelle pienokaiselle/toipilaalle.

Kauppa on lähettyvillä naistenklinikkaa, meilahden- sekä haartmanin sairaala-aluetta.

Kannattaa piipahtaa jos niillä seuduilla liikutte - iloista palvelua ja ammattitaidolla tehdään kaunista kukista!

Meikäläinen lähteekin tänään sitten kelan selkä-kuntoutukseen viikoksi.

 Itsekin toiveikkain mielin.

Hermosärky suht aisoissa lääkkeen avulla, mutta itse alaselässä onkin sellainen kipupiste, että perustoiminnat istuminen, makoilu ei meinaa onnistua. 

Kävelykin ajoittain hankalaa. 

Mutta mitä tässä valittamaan - eespäin, eespäin huutaa mummo lumessa ja kohta ei ole lumesta enään tietoakaan, jotta hyvillä mielin tässä eletään päivä kerrallaan.

Tuossa kävinkin jo piha-kierrosta tekemässä ja tulppaanit nousseet jo sen 5cm - ihanaa!!

Elellen ja arjen pienistä asioista nauttien - Tanni